Siellä täällä liikkuu sitkeästi sellainen tieto, että Mikael Agricola olisi keksinyt strutsia tarkoittavan sanan kamelikurki vuoden 1548 Raamatun suomennokseen, koska strutsi oli suomea puhuville hankala lausua.

Tämä ei pidä paikkaansa.

Agricolan kirjallinen tuotanto on luettavissa Varhaisnykysuomen korpuksessa. Esimerkiksi vuonna 1548 suomennetussa raamatunkohdassa Valitusvirret 5:4 sanotaan, että

”Ne Lohikermet taritzeuat Niset heiden poillens /
ia imetteuet heite /
Mutta minun Canssani Tytteren teuty Laupiatoin olla /
Ninquin iocu Strutzi Coruesa”

Agricola ei vierastanut eläinlajien lainasanoja. Hän käytti paitsi strutsista sanaa strutsi (strutzi), myös kattohaikarasta nimitystä storcki (Häkkinen, Kaisa, Linnun nimi), joka ilmeisesti on lainattu ruotsin kielestä. Kattohaikaran uudemmat nimitykset, kuten nälkäkurki (1611) ja tuonenkurki (1873), ovat uudempaa perua.

Strutsi-sanan varhainen käyttö on ymmärrettävää. Olihan sana ”struss” esiintynyt vain muutamia vuosia aiemmin ruotsinkielisessä Raamatussa (Biblia, thet är all then helgha scrifft på swensko, 1541, SAOB).

Sana kamelikurki on ollut käytössä huomattavasti myöhemmin.

Esimerkiksi Jaakko Anhava mainitsee Kielikellossa 2/2005 seuraavaa:
“Paljon (mm. sanaa kolopallo) vanhempi tapaus on kamelikurki, ilmeisesti Daniel Europaeuksen 1800-luvulla sepittämä strutsin suomennos. Sekään ei liene koskaan päässyt linnuista suurimman ensisijaiseksi nimeksi, mutta kaunokirjallisuudessa se on vuosikymmenten varrella ollut kohtalaisessa käytössä – pääsipä se 1930-luvun raamatunkäännökseenkin.”

Kielitutkijan mukaan sana kamelikurki on siis mahdollisesti Daniel Europaeuksen keksimä. Sana löytyykin Europaeuksen vuonna 1853 toimittamassa sanakirjassa Svenskt-Finskt Handlexikon – Ruotsalais-Suomalainen Sanakirja.

Mistä on peräisin väite Agricolasta kamelikurki-sanan keksijänä? Ainakin Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistiin 7.4.2020 pappi ja tietokirjailija Jaakko Heinimäen artikkeli ”Arvaa, mitä Mikael Agricolan keksimät sanat tarkoittavat: kamelikurki, luutarha ja ruohonpäristäjä”, jossa mainitaan, että ”Aivan kaikki Agricolan sanat eivät vakiintuneet yleiseen käyttöön: luutarha (hautausmaa), näkypaikka (teatteri), kamelikurki (strutsi), ruohonpäristäjä (pelikaani), vertaveli (ystävä)”.  Olisiko mahdollista, että Jaakko Heinimäki on sekoittanut ajatuksissaan jalopeuran ja kamelikurjen? Jalopeurahan mainitaan jo Agricolan aikana. Varmuutta tosin ei ole siitäkään, keksikö Agricola sanan jalopeura. Tästä kirjoitan myöhemmässä artikkelissa.

Teksti: Miikka Jaala
Kuva: Adobe Stock