(Kirjan esittelyteksti)

Teoksen nimi: Saksalais-suomalainen suursanakirja : Deutches-Finnisches Grosswörterbuch
Tekijä(t): Hirvensalo, Lauri (1892–1965), kirjallisuuden suomentaja, leksikografi
Sivumäärä:  1592
ISBN: 951-0-01785-X
Painos: 2. painoksen viides muuttumaton lisäpainos
Paino: WSOY
Vuosi: 1982
Hakusanoja: n. 190 000
Luokka: saksa-suomi

Alkusanat ja käyttöohjeita:

Maassamme on jo kauan ollut puutetta riittävän laajasta saksalais-suomalaisesta sanakirjasta. Käytettävissä olevat sanakirjat ovat olleet kovin suppeita; lisäksi ne osittain ovat vanhentuneita, mikä onkin helposti ymmärrettävissä, kun otetaan huomioon nimenomaan viimeksi kuluneina vuosina syntyneiden uudissanojen, jopa kokonaan uusien käsiteryhmien runsaus. Tätä puutetta pyrkii tämä sanakirja osaltaan saksalainen hakusanasto, kaikkiaan 190 000 hakusanaa, on valtaosaltaan valittu Auerbachin, Reutercronan ym. lähes 3000 sivun laajuisesta suursanakirjasta Tysk-svensk ordbok. Uudissanastoa on lisäksi poimittu kymmenistä eri teoksista ja saatu eri ammattialojen asiantuntijoilta sekä varsinkin viime vuosina maassamme ilmestyneistä erikoissanakirjoista, joten tämän sanakirjan avulla pystyttäneen ymmärtämään vaikeahkojakin saksalaisia tekstejä.

Nykysuomen sanakirjan ehdittyä kokonaisuudessaan valmiiksi on suomenkielinen teksti voitu tarkistaa nykykielen vaatimuksia vastaavaksi ja saatu joukkoon varsinkin tuoreimpia uudissanoja ja -muodosteita täsmennetyksi. Saksalaisen tekstin oikeinkirjoitus on tarkistettu ohjeina Duden, Rechtschreibung, 14. Auflage, sekä Mackensen, Deutsches Wörterbuch, 3. Auflage. Esimerkkejä on otettu mukaan runsaasti; pelkkä hakusanojen luettelohan ei pysty antamaan kuvaa todella elävästä kielestä. Ammattialaan, tyylilajiin yms. viittaavia lyhenteitä on niin ikään käytetty viljalti. Niiden avulla käy alkukielen hakusanan täsmällisten vastineiden määrittäminen paljon helpommaksi silloin, kun saksalaisella hakusanalla on suomen kielessä monta eri merkitystä; ajateltakoon vain esim. sanoja Stock, Wolf, sehen. Samasta syystä on sanojen merkitysten ryhmittely suoritettu mahdollisimman perusteellisesti. Ensimmäiseen ryhmään on pyritty sijoittamaan hakusanan joko alkuperäinen tai nykyisin yleisin merkitys, sitten muut merkitykset tavallisuusjärjestyksessä, harvinaisimmat viimeiseksi.

Hakusanastossa on noudatettu ehdotonta aakkosjärjestystä (tietenkin ottaen huomioon, että saksalaisissa aakkosissa rinnastetaan a-ä, o-ö, u-ü). Substantiivien teemat (yksikön nominatiivi ja genetiivi sekä monikon nominatiivi) on pantu näkyviin yleensä vain kantasanoista. Milloin sanojen monikon nominatiivissa voi olla jotakin säännöllisestä poikkeavaa, se on pantu näkyviin: Bau -e, -ten; Saal Säle; Berg|mann -er (-männer), -leute; pilkun erottamia muotoja käytetään toistensa kanssa rinnan. Substantiivien monikossa tapahtuva ääntiönmukaus on ilmaistu †-merkillä. Monikon merkkinä tarkoittaa lyhyt tavuviiva (-), että monikko on päätteetön, 0 taas, ettei po. substantiivista yleensä käytetä monikkoa. Adjektiivien komparatiivimuodot on mainittu vain, mikäli niissä tapahtuu ääntiönmukaus tai mahdollisesti on jotakin muuta säännöllisestä poikkeavaa: hoch höher höchst, grob gröber gröbst, gut besser best. Heikkojen verbien taivutus on ilmaistu panemalla näkyviin erikseen imperfektin pääte ja partisiipin perfekti: hör/en-te ge-t, (hörte, gehört), vahvoista verbeistä on merkitty vartalon vokaalinmuutokset: singen -a -ä -u (sang sänge gesungen). Ns. epäsäännöllisistä verbeistä on myös pantu näkyviin poikkeavat muodot. Yleensähän ne ovat löydettävissä myös useiden pienempien sanakirjojen loppuun liitetyistä taivutuskaavoista, siitä puhumattakaan että niiden luulisi olevan näin laajan sanakirjan käyttäjälle ennestään tuttuja.

Yksinkertaista pystyviivaa (I) käytetään erottamaan sanan muuttumattomana pysyvää alkuosaa sen päätteestä: Datum -ums -en. Selvyyden vuoksi käytetään pystyviivaa myös suomenkielisessä tekstissä: ajo-, kulku|neuvo (t). Kaksinkertaista pystyviivaa () käytetään kappaleissa, joissa on useita hakusanoja, erottamaan toisistaan ensimmäisen (saksalaisen) hakusanan alku- ja loppuosaa: Baum||eule -garten (Baumgarten).

Lyhyttä tavuviivaa (-) käytetään paitsi merkitsemään, että po. substantiivin monikko on päätteetön, kuten aikaisemmin jo on mainittu korvaamaan hakusanan yksinkertaiseen pystyviivaan saakka pois jätettyä alkuosaa, substantiivien teemoissa osoittamaan päätteitä: Strom -es -e (Stromes, Strome) sekä kappaleissa, joissa on useita hakusanoja, viittaamaan ensimmäiseen sanaan tai sen kaksoisviivalla erotettuun alkuosaan, esim. Berg … –adler (Bergadler); Berg||fahrt … -gipfel (Berggipfel). ~-merkkiä käytetään puolilihavassa korvaamaan alkukirjaimen jatkona olevaa hakusanaa: barock … B~ (Barock). Milloin samassa kappaleessa yhdyssanojen alkukirjain muuttuu, käytetään ~-merkkiä, jos kappaleen ensimmäinen sana on kokonaisena (ei siis kaksoisviivalla kahtia jaettuna), ja muuttunut alkukirjain pannaan näkyviin sen eteen.

Esim. bleich … B~e (Bleiche); blind … B~e (Blinde); Hagel… h~beschädigt (hagelbeschädigt). Milloin taas kappaleen ensimmäinen sana on jaettukahtia kaksoisviivalla (||), silloin kuten on jo mainittu – käytetään lyhyttä tavuviivaa ja muuttunut alkukirjain pannaan sen eteen: Baum||eule … b-los (baumlos); los||fahren … L-gebung (Losgebung). Milloin yhdyssanan tai johdannaisen alkukirjain pysyy samana, käytetään aina lyhyttä yhdysmerkkiä huolimatta siitä, onko kappaleen ensimmäinen hakusana kokonaisena vai kaksoisviivalla kahtia jaettu: Berg||erz … –gipfel (Berggipfel); bleich … -en (bleichen); nachdenk||en … -lich. Kursiivissa ~ tarkoittaa aina edellistä puolilihavalla painettua hakusanaa: Schuld: seine ~en bezah-len; es ist nicht meine ~; alle auf sich nehmen.

Pyydän lopuksi lausua parhaat kiitokseni professori P. Kataralle, jonka antaman arvokkaan opastuksen ansiosta työni varsinaisesti pääsi vauhtiin ja joka on lisäksi tarkastanut käsikirjoituksen alkuosan. Samoin haluan lausua sulimmat kiitokseni niille monille eri alojen ammattihenkilöille, jotka auliisti ovat antaneet apuaan. Erityisesti tahdon kiittää maisteri Asser Jokista, joka on melkein koko sanakirjan valmistusajan lähes pari vuosikymmentä ollut pettämättömänä tukena vaikeassa työssäni. Ja vihdoin, haluan tässä yhteydessä muistaa niitä jo ammoin menneitä polvia, niitä miehiä ja naisia, joita ei mikään kiitos enää tavoita ja joiden nimiä ei kukaan tunne, mutta jotka ovat luoneet verrattoman runsaan sananparsistomme, mistä nykypolven miehen on ollut hyvä ammentaa nasevimpia vastineitaan.

Helsingissä, maaliskuussa 1963

Lauri Hirvensalo

TOISEEN PAINOKSEEN
on korjattu ne virheet, joista teoksen arvostelijat ja käyttäjät ovat huomauttaneet.

Helsingissä, toukokuussa 1966