(Kirjan esittelyteksti)

Teoksen nimi: Suomalais-saksalainen suursanakirja : Finnisch-Deutches Grosswörterbuch
Tekijä(t): Katara, Pekka (1882–1971), kielitieteilijä ; Schellbach-Kopra, Ingrid, kääntäjä.
ISBN: 951-0-10060-9
Painos: 2. painos
Paino: WSOY
Vuosi: 1981
Sivumäärä: 1443
Hakusanoja: n. 96 000
Luokka: suomi-saksa

Alkusanat:

Tämä teos on viides painos sitä suomalais-saksalaista sanakirjaa, jonka professori Pekka Katara († 1971) julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 1925. Neljäs painos ilmestyi 1964, eikä teosta ole sen jälkeen korjailtu. Nykyinen painos on täydellisesti uudistettu. Tämä ilmenee ensi sijassa siitä, että suomalaisia hakusanoja saksalaisine vastineineen on otettu lisää noin 20 %. Neljännen painoksen lopussa liitteenä olleet Lisäykset ja täydennykset on siirretty itse tekstiin. Kaikki sanaartikkelit on tarkastettu: epätarkat tai vanhentuneet saksalaiset vastineet on korvattu osuvammilla, eri tyylikerrostumien merkintöjä on runsaasti lisätty ja puhekielisiä vastineita on otettu mukaan tuntuvasti enemmän kuin aikaisemmissa painoksissa.

Kun prof. Katara pyysi minua jatkamaan tätä työtään, olin selvillä siitä, että perin pohjaisenkin uusinnan jälkeen sanakirja on ja tulee olemaan perushahmoltaan Katara. Ne puutteet, joiden johdosta vieläkin voi esittää huomautuksia, selittyvät siitä sinänsä anakronistisesta tavasta, millä tämä sanakirja on syntynyt ja myös uudelleen muokattu: yhden tekijän työnä eikä ryhmätyönä, korvauksettomana vapaaajan uurastuksena varsinaisen leipätyön ohessa. Kataran Suomalaissaksalainen sanakirja on kuitenkin niin solidi perusta, että sen uudistettu painos vastannee parhaiten tämänhetkisiä tarpeita, kun Nykysuomen sana kirjaan kootut sanavarat on pääosiltaan otettu huomioon. Kysymyksessä ei ole enem pää suomen kuin saksankaan kannalta yksinomaan nykykielen sanakirja, vaan huo miota on kiinnitetty myös vanhempaan sanastoon ja asiaainekseen. Erityisesti tähdennettäköön saksalaisten vastineiden järjestystä, joka ei aina ilmennä yleisyys tai tärkeysastetta paitsi nimenomaan tähän painokseen tehdyissä lisäyksissä. Myös sanakirjaa on opittava lukemaan ja käyttämään: sanaartikkelit ovat monesti varsin laajoja, mutta ne pitäisi vaivautua lukemaan läpi. Kaksikieliseen sanakirjaan voidaan sisällyttää vain niukalti kielellistä kontekstia, kielenulkoista eli tilannekontekstia vielä vähemmän. Tässä suhteessa auttanevat tyylilajia ja käyttöalaa osoittavat viite lyhenteet. Joka tapauksessa pitäisi kaksikielisen sanakirjan rinnalla aina käyttää myös yksikielisiä; eri Duden-nidoksien ja synonyymisanakirjojen lisäksi ovat erityisen suosi teltavia Gerhard Wahringin Das grosse deutsche Wörterbuch (Gütersloh: Bertelsmann 1967; 4182 palstaa) sekä Ruth Klappenbachin ja Wolfgang Steinitzin julkaisema Wörterbuch der deutschen Gegenwartssprache (Berlin: Akademieverlag 1964; tähän mennessä neljä nidosta ja kaksi vihkoa: A–Seide).

Ne suomen sanat, jotka ilmaisevat saksalaisella kielialueella tuntemattomia esineitä, laitoksia tms., on käännetty selittäen tai sananmukaisesti. Saksankieliset vastineet edustavat valtaosaltaan yleissaksaa, kirjakieltä; murresanoja mainitaan ainoastaan poikkeuksellisesti, eikä itävallan tai sveitsinsaksan oikeinkirjoituksen, kieliopin ja sanaston erikoisuuksia ole voitu ottaa huomioon. Tähän tarkoitukseenhan on olemassa saksankielisiä erikoissanakirjoja. Saksan liittotasavallassa ja Saksan demokraattisessa tasavallassa käytössä olevat uudismuodosteet ja toisistaan poikkeavat vastineet on kulloinkin merkitty näkyviin.

Kirjan varsinainen toimitustyö päättyi marraskuussa 1972; senjälkeistä kielen kehitystä on voitu ottaa huomioon ainoastaan erityistapauksissa. Lisäyksiä ja täydennyksiä valitessani minulle on ollut merkittävää hyötyä niistä selityksistä, jotka tri Gerhard Worgt on julkaissut sarjassaan Wörterbuch Nachlesex Tempus aikakauskirjassa. Prof. Kataran leksikaaliset muistiinpanot olen tietenkin ottanut huomioon. Lisäksi olen kiitollinen muutamille kollegoille arvokkaista ehdotuksista ja viitteistä enimmäkseen sanaluetteloista, ennen kaikkea tri Marie Elisabeth Schmeidlerille (Göttingen), lehtori Peter Zaeskelle (Helsinki) sekä tri. Detlef-Eckhard Steobkelle (Turku), lehtori Hannu Teräkselle (Helsinki) ja lis. Dietrich Assmanille (Helsinki). Erityisesti kiitän prof. Ernst Palménia lukuisista etenkin eläin ja kasvitieteellistä sanastoa koskevista oikaisuista, lisäyksistä ja ehdotuksista. Maist. Lauri Hokkinen on antanut käytettäväkseni laajan kokoelman nimenomaan ajankohtaisia suomalaisia hakusanoja ja niiden saksalaisia vastineita poliittisen elämän ja julkisen hallinnon alalta. Erittäin arvokkaita ovat työni kannalta olleet ne opintomatkat, joita olen viime vuosina tehnyt Dudensanakirjojen toimitukseen Mannheimiin ja nykysaksan sanakirjan toimitukseen Berliiniin, samoin kuin ne neuvottelut ja kirjeitse saadut tiedot, joista olen kiitollinen nimenomaan tri Wolfgang Müllerille (Mannheim) ja tri Ruth Klappenbachille (Berliini). Kustantajan puolesta on maist. Martti Hakonen tarkastanut käsikirjoituksen suomalaiset sanat ja sanonnat; hän on myös tehnyt lukuisia uusia hakusanoja koskevia ehdotuksia. Kaikille näille kuten niille tässä nimeltä mainitsemattomille, jotka ovat suhtautuneet suopeasti työhöni sekä väsymättä antaneet tietoja ja opastusta, lausun sydämelliset kiitokseni semminkin kun aktiivisen avustamisen tahto on sanakirjatyössä monesti vähäisempi kuin halukkuus arvosteluun vasta kirjan ilmestymisen jälkeen.

Espoossa toukokuussa 1974
Ingrid Schellbach-Kopra