Vierto on esimerkki vanhasta ja yleiskielestä jo poistuneesta sanasta, joka on kulkeutunut tai jäänyt nykykieleen paikannimien kautta. Ainakin pääkaupunkiseudun asukkaille tuttuja esimerkkejä lienevät Vantaan Viertola, Viertolankuja ja Helsingin Viertolantie.
Sana vierto on jo poistunut uusimmista sanakirjoista, mutta Nykysuomen sanakirjassa sen sanotaan olevan teonnimi sanasta viertää; kansankielinen verbi merkitykselle vierittää, kierittää. Erikoismerkityksenä polttaa kaskea siirtelemällä palavia puunrunkoja sellaisiin paikkoihin, joissa maanpinta ei muuten palaisi: viertämällä poltettu kaski. Mainitaanpa vertauskuvallinenkin esimerkki: hän synnit kaikki kantoi / ja vihan viersi pois. (Siionin Kannel)
Viertotiellä on kuitenkin eri merkitys, johon kaskenpoltto tai vierittäminen eivät liity. Jo 1950-luvulla vanhaksi mainittu sana viertotie tai vierretty tie (ransk. chaussee) tarkoitti tavallisesti kiveyksellä tai sepellyksellä päällystettyä vilkasliikenteistä valtatietä. Nykysuomen sanakirja ei kuitenkaan kerro viertotien vierrolle tarkempaa merkitystä. Vastausta on etsittävä tien rakenteesta ja vanhemmasta kirjallisuudesta.
Kuva. Tien rakenne selkeyttää sanan vierto käyttöä
Ruotsiksi viertotie on makadamiserad väg (esim. Lönnrot, 1886), josta suomeenkin on otettu harvoin käytössä ollut lainasana makadaami (skotlantilaisen tienrakentajan McAdamin mukaan) ja tästä johdettu makadamioida eli laskea tie soralla (Jokamiehen sivistyssanasto, 1932).
Viertotie-chaussee-makadaami viittaa siis erään tietyypin rakenteeseen.
Nimi viertotie näyttää tarkoittavan sitä, että tämän soratietyypin korotettu rakenne penkereineen viertää molemmille suunnille. Viertää eli viettää: kaltevuudesta, viistoudesta; aleta, laskeutua; olla kalteva. Esim. Lönnrot: viertomaa, sluttnande mark, kalteva, viettävä maa. Vierto, sluttning, viertää, slutta, viettää, slutta.
Viertotien kirjallinen maininta löytyy jo ainakin 1860-luvulta:
“Koska asianomaiset maantienrakennukseen welwolliset Helsingin pitäjässä, sittekun Helsingin kaupungin osuudet kaupungista lähtewissä waltamaanteissä makadamoittiin, owat päättäneet chausséeksi (wiertotieksi) rakentaa sen osan waltamaantietä, joka noin wiiden ja puolen wirstan matkaa on mainitussa pitäjässä Helsingin kaupungin ja Espoon pitäjän rajojen wälillä.” (Suomalainen Wirallinen Lehti, 21.1.1868)
Lekseeminä sana lienee esiintynyt ensi kertaa Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
Myöhemmät sanakirjat antavat sanalle eri merkityksen, joka johtunee siitä, että jo 1930-luvulla ilmestynyt Iso Tietosanakirja esittää viertotie-sanan vanhana. Sen merkitys kaltevana (viettää, viertää) on jätetty pois myöhemmistä sanakirjoista.
Teksti: Miikka Jaala
Kuva: Adobe Stock
Leave a Reply