Kielen kulttuurikelpoisuuden mittapuista tärkeimpiä on sen sanasto, tarkemmin sanottuna keskeisiin kulttuurialoihin liittyvien sanojen määrä ja käytettävyys. Vastaavasti on kielen kulttuurikieleksi kasvun ja kypsymisen aikataulu ulkokohtaisimmin luettavissa sen sanaston vaiheista. Tässä mielessä sanaston historian selvittäminen on paitsi kielen historian myös kieltä puhuvan ja kirjoittavan yhteisön sivistyshistorian tutkimusta.

Kielen sanaston koostumista voidaan tarkastella eri etäisyyksiltä, läheltä tai kaukaa. Lähitarkastelu on kuvaa käyttääkseni silmävaraista. Jos otetaan kaukoputki avuksi, hämärtyy lähiö näkymättömäksi ja katse liukuu pitkien välimatkojen päähän. Läheisyys ja etäisyys merkitsevät vertauksessani osaksi havaintopiiriin joutuvien kielten välisiä lähi- ja etäsuhteita, osaksi lähimmän menneisyyden ja varsinaisen muinaisuuden vastakohtaisuutta. Kielitieteen piirissä kuuluu sanakohteiden sijoittaminen joko paljain silmin näkyvään alkukohtaan tai kaukoputkella tähyttävän välimatkan päähän etymologisen tutkimuksen tehtäviin. Mutta tämän tuloksista koostuva etymologinen sanakirja voi tässä suhteessa asettua myös valikoivalle joko-tai-kannalle. Se voi esim. pitää kaukoputkea herkeämättä katsojan silmillä ja siten sivuuttaa likeisimmät sanalähteet.

(osa kirjan esipuheesta, Martti Rapola)

Teoksen nimi: Sanojemme ensiesiintymiä Agricolasta Yrjö Koskiseen
Tekijä(t): Rapola, Martti (1891–1972)
Kustantaja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)
Sarja: Tietolipas (22)
Sivumäärä: 114
Paino: Helsingin Liikekirjapaino Oy
Vuosi: 1960
Luokka: suomen kielen etymologia