Keskustelu sanan ”smoothie” tarpeellisuudesta lienee jo loppuun kaluttu. Toisissa sana herättää ärsytystä ja on esimerkki englannin kielen liiallisesta leviämisestä suomen kieleen. Toiset taas ovat sitä mieltä, että smoothie tai vastaavat lainasanat ovat tarpeellisia silloin, kun kielessä ei ole vielä kyseistä asiaa tai ilmiötä suoraan ilmaisevaa sanaa.
Tarkastelen aihetta nyt kuitenkin toisesta näkökulmasta. Käsittelen tässä lyhyesti sitaattilainan foneettista ongelmaa ja sitä, miten verrattain hankala ja suomen kielen puhujille vieras sana on ollut meillä vakiintuneena jo ainakin 25 vuotta.
Smoothiessa ”th” ei ole ongelmallinen, vaikkakin meillä harvemmin vierasperäisissä sanoissa tai erisnimissä esiintyvä: thai, thaimaalainen, (Minna) Canth, (Astrid) Thors. Kotoperäisissä sanoissa th esiintyy ainakin sanoissa, joissa on sävypartikkeli -han tai -hän: otathan, eiväthän, mutta näissä ollaan jo kaukana aiheesta.
Sitaattilaina smoothie sisältää kuitenkin frikatiivin eli hankausäänteen, jota äännettäessä ilmavirta kulkee ohuen sulkeuman lävitse. Smoothiessa (thie) kieli osuu yläetuhampaiden taa muodostaen nk. dentaalisen äänteen ð > smuuði. Kielitoimiston sanakirja antaa samaisen ääntämisohjeen, smoothie > smuuði.
Moni lausuu kuitenkin sanan suomalaisittain muodossa smuuti, smootie tai kirjoitusasun mukaisesti smoothie. Tässä syynä on yksittäisen sanan asemesta suomen kieltä puhuville yleinen tapa lausua vierasperäinen sana ilman sille kuuluvia äänteitä. Esimerkiksi nk. väljä sibilantti š korvautuu suomen kieltä puhuvilla yleensä s-äänteenä: šakki > sakki, šekki > sekki, šeriffi > seriffi. Näin ollen on luonnollista, että hankalampi ð ääntyy meillä t:nä, smoothie > smuuti.
On tietysti niin, että asiaan olisi ollut jo alun perin helppo ratkaisu, joka löytyy sukukielestämme. Virossa on tyypillistä mukauttaa vieraat sanat oman kielen ääntöasun mukaisiksi. Smoothie on siten viron kielessä jo valmiiksi smuuti, ilman vierasperäistä äännettä.
Toinen aihe koskee sitä, miksi smoothie on ylipäätään vakiintunut kieleemme. On melkein hämmästyttävää, miten suoraan monet englantilaisperäiset lainat kiinnittyvät kieleemme äänteineen, vaikka läntisessä yhtenäiskulttuurissa sanat kyllä nykyään lainautuvat englannista yhtä aikaa moniin Euroopan kieliin usein lähes reaaliajassa. Ilmiö ei ole siis vain suomalainen, paitsi ehkä jo aiemmin mainitun ääntämisen osalta.
Joidenkin mielestä smoothien tai podcastin tyyppinen suora laina tulisi korvata kotimaisella vastineella. Ehdotettu on mm. jäätelö-maitojuoma ”pirtelön” merkityksen laajentamista, joka osittain joillakin lienee myös tapahtunut: viherpirtelö, terveyspirtelö jne.
Miksi sanan pirtelö merkitys ei laajentunut 1990-luvun lopulla, kun smoothie-ilmiö tuli Suomeen tai miksi podcast- tai smoothie-sanoille ei edelleenkään löydy kelvollista suomenkelistä suoraa vastinetta?
Täytyy muistaa, että sana pirtelö keksittiin sanakilpailussa jo vuonna 1955, jolloin ainakin puhekieli on ollut varsin erilaista kuin nykyään. Smoothie taas mainitaan suomen kielessä ensimmäisiä kertoja vasta vuonna 1999:

Vastaa