Vaatekappaletta tai täydentävää vaatteen osaa merkitsevästä sanasta asuste ei tunnu löytyvän tarkempaa syntytietoa etymologisista teoksistamme. Esimerkiksi Suomen sanojen alkuperä ei mainitse sanaa ollenkaan. Merkityksiä selittävistä sanakirjoista kuten Nykysuomen sanakirjasta asuste kuitenkin löytyy. Siinä sanalla tarkoitetaan esinettä, joka kuuluu varsinkin miehen asuun. ”Herrojen asusteita – paitoja, hattuja, kaulaliinoja, solmioita ym. – runsas valikoima.”

Kielitoimiston sanakirjassa asusteen viittaus mieheen on poistettu. Sanalla ei nykyisin ole enää sukupuoleen viittaavaa sävyä.

Asuste on tietenkin johdettu sanasta asu (Eurén, 1860), jonka merkitys on ollut työkalu, väline; lelu, alus, vene; asema, asento; olemus; vaatetus. Sana on todennäköisesti johdos vartalosta *ase (kuten myös asua). ^{Suomen sanojen alkuperä}

Kansalliskirjaston digiarkistoa tutkimalla asuste-sanan kohtaa usein muotiliikkeiden mainonnassa. 1900-luvun alun sanastosta se puuttuu kuitenkin kokonaan, ymmärrettävästä syystä. Asuste on näet vaateliike Kuusinen Oy:n vuonna 1936 luoma uudissana.

Aika ja mies -aikakauslehti 1.9.1936 kertoo seuraavaa.

”Kämpin ravintolaan oli syyskuun 7:ntenä kokoontunut erikoislaatuinen seura ristiäisaamiaiselle. Kuusinen Oy, joka erikoisliikkeenä osaa antaa arvoa kaikelle erikoistuneelle tiedolle, halusi poiketessaan näin sattumalta omalta varsinaiselta alaltaan oikeakielisyyden mutkaisille poluille kysyä tämän alan varsinaisilta tuntijoilta, mitä heiilä oli asuste-sanasta sanottavaa.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että herrainvaatetusliike oli nykyaikaiseen liike-elämään sopimaton nimitys ja että asuste-sana tuntui heti ensi kuulemalta sekä asialliselta että kielen johto-opin kannalta onnistuneelta.

Yliopettaja E. A. Saarimaa piti hiukan valitettavana sitä, että asuste-sanalla ei ole samanlaista kantasanaa, kuin on esim. kaluste- ja mauste-sanoilla (kalustaa, maustaa), sillä asustaa sanahan ei merkitse asulla varustamista. Mutta koska asustaa tähänastisessa merkityksessään ei ole kovin tavallinen sana, hän ei katsonut sen estävän asuste-sanan ottamista ehdotettuun merkitykseen. Hän ei pitänyt mahdottomana sitäkään, että asustaa saisi uuden merkityksen, niin että voitaisiin puhua vaikkapa herrojen asustamisesta ja asustautumisesta Kuusisella.

Tohtori Lauri Hakulinen oli sitä mieltä, että vaikka puheenalainen uusi sana muodollisesti voisi olla myös ’asuskelemista’ merkitsevän asustaa-sanan johdos, se kuitenkin (nähtävästi sellaisten mallien psykologisesta vaikutuksesta kuin kalustaa: kalu, ravustaa: rapu) nykyajan suomalaisen kielitajussa liittyy lähinnä asu-sanaan ja siitä johdettavaan teonsanaan asustaa, joka merkitsee asulla varustamista, samoin kuin kalustaminen on kaluilla varustamist’, sisustaminen sisuksella varustamista jne.

Ja samoin kuin varuste on se millä varustetaan ja kaluste se millä kalustetaan, samoin asuste voi olla se millä asustetaan, s.o. väline, jolla aikaansaadaan hyvä asu; se saattaa olla siis mikä asun osa tahansa, vaikkapa sukkanauha tai kauluksen nappi, tärkeämmistä asun osista puhumattakaan. Siihen katsoen, että asu ei merkitse kielessämme yksistään vaatteita, vaan saattaa hyvin sisältää ulkomuodon tekijöinä olevia muitakin välineitä, esim. arvomerkkejä ja koristeita, voidaan siis asusteisiinkin lukea esim. kävelykeppi.

Myynti- ja Mainoskoulun opettaja Ida Pekari hyväksyessään hänkin uuden sanan ei malttanut samalla olla pitämättä naisten puolta. Naisiltahan puuttuu myös suomen kielessä ranskalaista accessoire — käsitettä vastaava sana. Mainosilmoituksissa naisia varustetaan sateenvarjoilla, laukuilla, huiveilla, mutta tuskin naiset silti haluavat nimittää niitä varusteiksi.”

Teksti: Miikka Jaala
Tekstilainaus: Kansalliskirjaston digiarkisto: Aika ja mies 1.9.1936
Kuva: Adobe Stock