Lintuja tunteva saattaa pohtia, mistä rastaiden heimoon kuuluva lintulaji kivitasku (Oenanthe oenanthe) on saanut nimensä.

Kivitaskujen suvussa (Oenanthe) on kivitaskun lisäksi lukuisia muitakin lajeja. Satunnaisia havaintoja on Suomessakin kirjattu aavikkotaskusta (O. deserti), arotaskusta (O. isabellina), nunnataskusta (O. pleschanka) ja rusotaskusta (O. hispanica sensu lato). Lajien yhteispiirteenä on omintakeinen ääni, joka muistuttaa kahden litteän kiven vastakkain lyömistä: shjii tak tak. Kivitaskun nimi on tuota ääntä jäljittelevää alkuperää, eli  yleisesti käyttämämme tasku-sanan kanssa sillä ei ole tekemistä.

Kivitaskun nimen alkuperä selkeytyy lähisukukielemme vastineesta. Virossa lajinimi on kivitäks (myös täks ja taks), jossa onomatopoeettinen alkuperä on paremmin säilynyt.  Suomalaisessa nimityksessä on nähtävästi tapahtunut nk. metateesi eli takaheitto ks > sk, joka on saanut tukea tutummasta tasku-sanasta. Kivitasku on siis oikeastaan ”kivitaksuttaja”.

Kivitaskun (kiwi-tasku) mahdollinen ensimmäinen sanakirjaesiintymä Renvallin sanakirjassa 1826. Kuva: Miikka Jaala. 

Kivitaskun kansanomaisia nimityksiä: 
kivirastas (Enontekiö, Inari, Kuusamo)
rauniorastas (Kuusamo, Suojärvi, Kurkela, Antrea)
raunioruntti (Pudasjärvi, Suomussalmi, Kajaani, Sotkamo, Kuopio, Sulkava)
raunioruttunen
rauniorutska (Salmi)
kivitassu (Kotka)
kivitassi (Luumäki, Kiikoinen)
kivitattinen (Pori)
tanoposki (Pori)
kivistakkiainen (Taivassalo, Turku)
tatta (Rauma)
takittaja (Köyliö)
titi (Eurajoki)
tiktakkinen (Harjavalta)
tiistakkinen
rauniotaski (Kuopio)
hiistakka (Häme)
hijstacka (vanh. Juslenius)
hiitattari (Ikaalinen)
takk’hiitta (Muurame)
iisakki (Salmi)
tsakki (Ilomantsi)
tsakkilintunen (Salmi)
snjakki (Ilomantsi)
tsaksoi (Aunus)
nassu
kivinassu (Taivassalo)
kivinassakka (Oulu)
kivinakkuri (Sodankylä)
kivitti (Oulu)
rauniolintu (Alajärvi)
hyikkä (Sievi)
kyntörastas (Muolaa)

Lähteet:

Häkkinen, Kaisa, Linnun nimi, 2011

Kivirikko, K. E., Suomen linnut I osa, toinen uusittu painos, 1947

Laji.fi -lajitietokanta

Virittäjä 1.9.1906 no. 8

Suomen kielen etymologinen sanakirja

Teksti:
Miikka Jaala