Sanontojen alkuperän tarkka selvittäminen on usein mahdotonta. Ehdotuksia on sen sijaan tarjolla runsaasti. Tekoälyaikakausi on vain pahentanut tilannetta, sillä tekoäly pyrkii selittämään vastauksen myös kysymyksiin, joihin suoraa vastausta ei ole. Lopputuloksena on tavallisesti puutaheinää. Tekoälyä ei ole toistaiseksi hyvä käyttää kielitieteen kysymyksissä, jotta väärä tieto ei leviäisi entisestään.

Esimerkki hankalasta sanonnasta on äkillisen hylätyksi tulemisen ilmaisu ”Jäi kuin nalli kalliolle”. Tämänkin sanonnan lopullinen ratkaisu jää arvoitukseksi. Sanontojen alkuperää on kuitenkin tulkittava mieluummin siten, että selityksistä jäävät pois sellaiset ehdotukset, jotka ovat mahdottomia tai hyvin epävarmoja. Jäljelle jäävät siten vain ne vaihtoehdot, jotka ovat ilmeisempiä.

Nallilla on ollut vuosisatojen aikana monta merkitystä. Nykyään se kuvaa herkkää räjähdettä sisältävää kapselia, joka sytyttää suuremman panoksen. Vanhemmat merkitykset ovat kuvanneet elävää olentoa. Vanhassa kirjasuomessa 1700-luvulla nalli on tarkoittanut nuorta karhua (Ganander) ja myöhemmin myös naaraskoiraa tai -kissaa.

Kansanetymologinen tulkinta nallista paukkupanoksena liittyy tuskin tähän sanontaan. Sanonta esiintyy viimeistään 1800-luvun puolivälin teksteissä, ja paukkupanoksen mainitsi 1870-luvulla Lönnrot muodossa knalli. Merkitysyhteyttäkään ei ole. Nalli esiintyy kyllä räjähteisiin liittyvänä sanana satunnaisesti jo viimeistään 1850-luvulla, mutta ei kansankieleen liittyvissä teksteissä.

Irma Nissinen kirjoitti sanonnasta vuonna 1996 Kielikellossa. Sen mukaan Tom Burmanin Väärien käsitysten sanakirjassa nalli yhdistyy lintulaji alliin ”kuin-sanan loppu-n:n kahdentuessa puheenvirrassa niin, että toinen n tajuttiin vokaalialkuisen alli-sanan alkukonsonantiksi.” Lopuksi Nissinen esittää muita selityksiä lähdeviitteineen. Nalli voisi olla koira tai nuori karhu, mutta lopullinen selitys jää Nissisenkin mukaan arvoitukseksi.

Kielitieteilijä Kaisa Häkkinen on käsitellyt sanontaa ja allia merkitsevää ehdotusta MTV3:n ohjelmassa Studio55 2000-luvun alkupuolella. Hänen mukaansa ”Alli on ollut surumieliseltä kuulostavan ääntelynsä takia kansanperinteessä tunnettu lintu. Naista tai tyttöä on verrattu alliin, ja yksin kallioluodolla kyyhöttävä alli on sopiva surun ja kaipauksen vertauskuva. Puheessa  on vaikea erottaa, sanotaanko kuin alli vai kuin nalli. Kirjoituksessa ero näkyy selvästi, mutta kansanperinteessä suullista esitystä täytyy ajatella ensisijaisena ilmaisumuotona.”

Alli-selitystä vastaan puhuu Häkkisen mukaan kuitenkin se, että 1800-luvun teksteistä ei löydy yhtään sellaista osumaa, jossa olisi käytetty nallin sijaan sanaa alli. Alli on alkanut ilmaantua sanontoihin satunnaisesti 1900-luvun alkupuolella. ”Ilmeisesti nämä ovat kuitenkin myöhemmän variaation tulosta eivätkä edusta sanonnan alkuperäistä muotoa”, Häkkinen kertoo.

Nissisen ja Häkkisen arvioissa jää mainitsematta Elias Lönnrotin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa (1866–1880) oleva nuorta miestä tarkoittava nalli.  Siinä Lönnrot antaa ratkaisevalta tuntuvan nykysanontaa muistuttavan esimerkin: ”Jäi kun nalli kiwelle.” Lönnrotista on kuitenkin sanottava, että laajassa sanakirjassaan hän myös luo jonkin verran uusia merkityksiä sanoille.

Nalli tarkoittaisi Lönnrotin mukaan siis nuorta miestä tai nuorta karhua. Virittäjän mukaan Aleksis Kivi olisi käyttänyt mielieläimestään karhusta myös nimitystä vanhapoika (Virittäjä 1.1.1929, s. 225).

Epävarmaksi seikaksi jää, yhdistyvätkö sanontaan eri merkityskerrokset: nuori mies, nuori karhu, yksin jäänyt vanhapoika? 

Sanonta esiintyy toisaalta hyvin erilaisissa yhteyksissä, joissa korostuu yksin jääminen. Ilmaisu ei aina kuvaa edes ihmistä. Toisinaan myös ”talo on kuin nalli kalliolla, yksikseen kaikkien tuulien ja tuiskujen ruhjoomana.” (Kaiku 14.6.1901)

Myös kiven merkitys jää sanonnassa arvoitukseksi. Sanonnoissa voi kuitenkin olla useitakin päällekkäisiä vertauskuvia. Kuvaisiko paljas kivi tai kallio yksin jäämisen erottumista, jätetyksi tulemisen selkeyttä?

---

Lähteet:
Lönnrot, Elias: Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja
Kielikello: Nalli kalliolla (1996)
Burman, Tom: Väärien käsitysten sanakirja
Murteiden sanakirja
Vanhan kirjasuomen sanakirja
Kaiku 14.6.1901
Virittäjä 1.1.1929, s, 225
Kielitoimiston sanakirja
Häkkinen, Kaisa, sähköpostitse käyty keskustelu
Gananderin sanakirja

Teksti: Miikka Jaala

En käytä Sanatieto.fi:n artikkeleissa tai omissa tutkimuksissani apuna lainkaan tekoälyä. Tietolähteiksi hyväksyn vain tieteellisesti tutkittua tietoa, vertaisarvioituja esityksiä, aikalaistekstejä, kielitieteellistä kirjallisuutta, huolellisesti perusteltuja näkemyksiä tai suomen kielen asiantuntijoiden arvioita. Mahdolliset omat esitykset tai näkemykset on mainittu teksteissä aina erikseen. Kaikki kirjoitukseni ovat vapaasti arvioitavissa ja julkaisen aina lukijan jättämän asiallisen palautteen, perustellun korjaus- tai täsmennysehdotuksen ja lähdeviitteellisen täydennyksen.