Morfeemin käsite
Morfeemi on kielen pienin yksikkö, jolla on merkitys. Merkitys ei useinkaan ole yksin­kertainen ja helppo selittää. Etenkin johtimen merkitys on usein kuvattavissa vain niin, että sillä muodostetun johdoksen merkitys on jokin muu kuin kanta­sanan merkitys, ja tämä voi tarkoittaa eri kanta­sanoille eri asioita.

Morfeemeja ovat suomen kielessä

• prefiksit (etuliitteet), joita on vain vähän
• leksikaaliset morfeemit eli perussanat, siis yhdistämättömien sanojen vartalot, joita on hyvin paljon
• johtimet
• päätteet (taivutuspäätteet)
• liitteet.

Suomessa yhdistämättömän sanan morfeemit esiintyvät edellä olevan luettelon mukaisessa järjestyksessä. Esimerkiksi sana kirjastoissammekin koostuu leksikaalisesta morfeemista kirja, johtimesta ‑sto, päätteistä -i- (monikon tunnus), -ssa (sijapääte) ja -mme (possessiivi­suffiksi) sekä liitteestä ‑kin.

Sidonnainen morfeemi on sellainen, joka ei esiinny erillisenä sanana, vaan vain yhdistyneenä yhteen tai useampaan muuhun morfeemiin. Suomessa muut kuin leksikaaliset morfeemit ovat sidonnaisia. Sidonnaisten morfeemien joukko on melko vakaa; suomen kieleen on tullut jonkin verran uusia prefiksejä lainautumisen kautta, ja vieras­peräisten sanojen loppuosia saatetaan ruveta käyttämään uusia sanoja muodostettaessa morfeemeina (johtimina tai yhdys­sanan jälki­osana).

Muoto	Sanak.	Allom.	Tyyppi	Sanal.	Esim.	Viittaus	Huomautuksia
‑V‑	‑s		johdin	nomini	koiras		SKRK 53:16
‑Vn			pääte	verbi	puhutaan	110	ns. passiivin persoonapääte
‑Vntu‑	‑Vntua		johdin	verbi	likaantua	344
‑ˣ	∅		johdin	adverbi	kauemma		AP 231:1; kielihistoriallisesti latiivimuoto
‑ˣ	∅		pääte	verbi	sano	118	imperatiivi ja kieltomuoto
‑a‑	‑ta	‑t‑, ‑ja‑	johdin	verbi	listata	330, 367	supistumaverbejä; ‑ja‑ (esim. avajan pro avaan) vanh. t. murt.
‑a‑			johdin	nomini	istualla	394	vajaataivutteinen
‑aa‑			johdin	nomini	seisaalla	394	vajaataivutteinen
‑ahta‑	‑ahtaa		johdin	verbi	huudahtaa	469
‑ahtava			johdin	adj.	hassahtava	295
‑ahtu‑	‑ahtua		johdin	verbi	seisahtua	469
‑aile‑	‑ailla		johdin	verbi	uinailla	357, 358, 360
‑aise‑	‑ainen	‑ais‑	johdin	nomini	ristiäiset	259	tulkittavissa myös ‑iainen‑johdoksiksi
‑aise‑	‑aista		johdin	verbi	imaista	370
‑alee‑	‑ale	‑aleˣ, ‑alet‑	johdin	subst.	pirstale	202
‑alo			johdin	subst.	vartalo	205
‑alta‑	‑altaa		johdin	verbi	puhaltaa		AP 230:7
anti‑			prefiksi	nomini	antisankari	172
‑araise‑	‑arainen	‑arais‑	johdin	nomini	kottarainen	207, 213
‑aree‑	‑are	‑areˣ, ‑aret‑	johdin	subst.	lampare	211
‑autta‑	‑auttaa		johdin	verbi	kiehauttaa	323	AP 230:3
‑e‑		‑de‑, ‑le‑, ‑ne, ‑re‑	pääte	verbi	puhuen	120	E‑infinitiivi (II infinitiivi)
‑ea			johdin	adj.	uhkea	298
‑ee‑	‑e	‑eˣ, ‑et‑	johdin	subst.	vene	202, 241–242
‑eellise‑	‑eellinen	‑eellis‑	johdin	nomini	oleellinen	276
‑ehtu‑	‑ehtua		johdin	verbi	punehtua	-347
‑eile‑	‑eilla		johdin	verbi	nyrkkeillä	357, 358, 360
‑eise‑	‑einen	‑eis‑	johdin	adj.	myönteinen	261, 275
‑eksu‑	‑eksua		johdin	verbi	paheksua	350
‑ele‑	‑ella		johdin	verbi	haistella	357, 358, 359
‑eli			johdin	subst.	mummeli	212	lienevät kaikki arkisia
‑eliaa‑	‑elias		johdin	nomini	loistelias	254, 284, 291
‑eliini			johdin	subst.	tyhmeliini	212
‑elma			johdin	subst.	katkelma	245
‑elo			johdin	subst.	tuhkelo	205, 213
‑elta‑	‑eltaa		johdin	verbi	soveltaa	329
‑empa‑	‑empi		johdin	adj.	pahempi	300	komparatiivi
‑ene‑	‑eta	‑et‑	johdin	verbi	laajeta	348
‑enta‑	‑entaa		johdin	verbi	kohdentaa	237–238, 328
epä‑			prefiksi	nom. t. v.	epäaito	172
‑ero			johdin	subst.	koppero	213
‑eroise‑	‑eroinen	‑erois‑	johdin	adj.	palleroinen	207, 213
‑erta‑	‑ertaa		johdin	verbi	punertaa	328
‑erva			johdin	adj.	punerva		SKRK 54:47
‑etta			johdin	subst.	navetta	173	selvemmin johdos on (murt.) ometta
ex‑			prefiksi	subst.	ex‑mies	172	yl. yhdys­mer­kil­li­se­nä; myös asussa eks‑
‑han			liite		talohan	126	sävypartikkeli
‑hise‑	‑hinen	‑his‑	johdin	nomini	maahinen	261
‑hko			johdin	adj.	isohko	294
‑htava			johdin	adj.	ruskehtava	295
‑hti‑	‑htia		johdin	verbi	ahnehtia	364
‑htu‑	‑htua		johdin	verbi	homehtua	347
‑huee‑	‑hue	‑hueˣ, ‑huet‑	johdin	subst.	tiehyt	209	AP 229:112
hyper‑			prefiksi	nomini	hypermuodikas	172
‑i		‑si	pääte	verbi	sanoi	112–114	menneen ajan tunnus
‑i‑		‑j‑	pääte	nomini	taloissa	81	monikon tunnus
‑i			johdin	nomini	muisti	247
‑i			johdin	adverbi	katki	395
‑i‑	‑ia		johdin	verbi	kukkia	363
‑iaˣ	‑ia		johdin	adverbi	kahtia	396
‑iaa‑	‑ias		johdin	nomini	utelias	254, 284, 291
‑iaise‑	‑iainen	‑iais‑	johdin	nomini	kuoriainen	197, 259, 261
‑iintu‑	‑iintua		johdin	verbi	lukkiintua	344
‑ija			johdin	nomini	ompelija	251–253	tekijännimi (t. tekimennimi tms.)
‑ikka			johdin	nomini	vasikka	199, 210. 284. 288
‑ikkaa‑	‑ikas		johdin	nomini	mutkikas	284, 287, 289
‑ikkain			johdin	adverbi	nokikkain	384
‑ikkaise‑	‑ikkainen	‑ikkais‑	johdin	nomini	sanikkainen	207, 210	tähän tyyppiin ei kuulune muita sanoja
‑ikkee‑	‑ike	‑ikeˣ, ‑iket‑	johdin	subst.	korvike	201
‑ikki			johdin	subst.	sievikki	199, 247
‑ikko			johdin	subst.	koivikko	182–183, 198, 247
‑ilaa‑	‑ilas		johdin	nomini	sotilas	254, 284, 291
‑ile‑	‑illa		johdin	verbi	tarkkailla	357, 359, 360
‑ilee‑	‑ile	‑ileˣ, ‑ilet‑	johdin	subst.	raakile	202
‑ilo			johdin	subst.	kätilö	205
‑ime‑	‑in		johdin	subst.	lämmitin	203, 255
‑immaise‑	‑immainen	‑immais‑	johdin	adj.	ensimmäinen	281	osin ‑impa‑ + ‑ise‑
‑imo			johdin	subst.	valtimo	205, 258
‑impa‑	‑in		johdin	adj.	isoin	300	superlatiivi
‑imukse‑	‑imus		johdin	nomini	hurjimus	188, 196, 243
‑in			johdin	nomini	aamuin	81	monikon instruktiivi
‑inaise‑	‑inainen	‑inais‑	johdin	adj.	harvinainen	282
‑inee‑	‑ine	‑ineˣ, ‑inet‑	johdin	subst.	jalkine	202
infra‑			prefiksi	nomini	infrapunainen	172
‑inkaise‑	‑inkainen	‑inkais‑	johdin	subst.	suolinkainen	261	SKRK 54:37
‑inki			johdin	subst.	maininki		AP 229:568; SES maininki.
‑innaise‑	‑innainen	‑innais‑	johdin	nomini	kudonnainen	248
‑inoise‑	‑ioinen	‑inois‑	johdin	adj.	muinoinen	282	AP 22974; SES muinainen
‑intimä			johdin	subst.	emintimä		murt.; SKRK 54:6
‑io			johdin	subst.	kahvio	187, 197, 204, 248
‑isa			johdin	adj.	voittoisa	284–286
‑ise‑	‑inen	‑is‑	johdin	nomini	aurinkoinen	207, 261–
‑ise‑	‑sta	‑aja‑	johdin	verbi	suhista	367	liittyy deskr. kantaan; ‑ja‑ (esim. väräjän pro värisen) vanh. t. murt.
‑isi			pääte	verbi	puhuisi	116	konditionaali
‑isin			johdin	adverbi	iltaisin	378
‑iskele‑	‑iskella		johdin	verbi	anniskella	362
‑isko			johdin	subst.	puolisko	210	lienee ainoa tämän tyypin johdos
‑ismi			johdin	subst.	porvarismi	152
‑iso			johdin	nomini	nuoriso	173
‑isoi‑	‑isoida		johdin	subst.	arvopaperisoida	331	harvinaisia, ei kirjakielisiä
‑ista‑	‑istaa		johdin	verbi	suunnistaa	326, 327
‑istele‑	‑istella		johdin	verbi	nöyristellä	356–358, 361
‑isti			johdin	subst.	hanuristi	152	SKRK 54:8a
‑isto			johdin	subst.	puisto	180	kollektiivijohdos
‑istu‑	‑istua		johdin	verbi	julmistua	347
‑itellen			johdin	adverbi	vähitellen	397
‑iten			johdin	adverbi	vähiten	302, 376
‑itsa			johdin	subst.	vaskitsa		SKRK 53:19
‑itse‑			johdin	subst.	päitset	173
‑itseˣ	‑itse		johdin	verbi	meritse	385	tulkitaan joskus sijaksi (prolatiivi)
‑itse‑	‑ita		johdin	verbi	naulita	332
‑itta‑	‑ittaa		johdin	verbi	kuormittaa	321
‑ittain			johdin	adverbi	vinoittainen	379
‑ittaise‑	‑ittainen	‑ittais‑	johdin	adj.	vinoittainen	261, 283
‑ittele‑	‑itella		johdin	verbi	herroitella	356–358, 361
‑ittu‑	‑ittua		johdin	verbi	kaarnoittua	347
‑ituise‑	‑ituinen	‑ituis‑	johdin	nomini	monituinen	261
‑ituksin			johdin	adverbi	silmityksin	384
‑itusten			johdin	adverbi	nokitusten	384
‑ja			johdin	subst.	luoja	251–253	tekijännimi (t. tekimennimi tms.)
‑jaime‑	‑jain		johdin	subst.	asujain		SKRK 56:3
‑jaise‑	‑jainen	‑jais‑	johdin	subst.	painajainen	259
‑ka			liite		eikä	126, 138	myös täytetavuna (esim. ”joka”) yl. vailla merkitystä.
‑kaa			pääte	verbi	puhukaa	118	imperatiivi
‑kaan			liite		talokaan	126
‑kaise‑	‑kainen	‑ikais‑	johdin	nomini	keijukainen	207, 210
‑kalaise‑	‑kalainen	‑ikalais‑	johdin	nomini	muukalainen	626	SKRK 54:10
‑kali			johdin	konjunktio	mikäi		AP 231:4; SES mi‑
‑kin			liite		minäkin	126
‑kka			johdin	nomini	lahokka	199, 210, 218, 288
‑kkaa‑	‑kas		johdin	nomini	halukas	284, 287, 289
‑kkain			johdin	adverbi	kasvokkain	384
‑kkaise‑	‑kkainen	‑kkais‑	johdin	adj.	kasvokkainen	207, 210, 283
‑kkee‑	‑ke	‑keˣ, ‑ket‑	johdin	subst.	korvake	201
‑kki			johdin	subst.	lehdokki	199, 247
‑kko			johdin	subst.	aallokko	182, 198
‑kkoin			johdin	adverbi	kohdakkoin	397
‑kkose‑	‑konen	‑kkos‑	johdin	nomini	miekkonen	207, 210
‑ko			liite		onko	126	kysymysliite
‑koˣ	‑ko		pääte	verbi	puhukoon	118	imperatiivi
‑koise‑	‑koinen	‑kois‑	johdin	subst.	erikoinen	261
‑kse‑	‑ksi		johdin	subst.	vuoksi		AP 229:33
‑kse‑	‑s		johdin	subst.	aidas	200, 392
‑ksi		‑kse‑	pääte	subst.	taloksi	81	translatiivi
‑ksi‑	‑ksia		johdin	verbi	kuljeksia	364
‑ksu‑	‑ksua		johdin	verbi	oudoksua	350
‑la			johdin	nomini	kanala	186, 258	pääosin substantiiveja
‑laa‑	‑las		johdin	nomini	kokelas	254, 284, 291
‑laise‑	‑lainen	‑lais‑	johdin	nomini	maalainen	190–191, 207, 213
‑lanta			johdin	adj.	vähäläntä	261	yleiskielessä aina etu­vokaa­li­nen (‑läntä)
‑lee‑	‑le	‑leˣ, ‑let‑	johdin	subst.	kaistale	202, 211, 226
‑liaa‑	‑lias		johdin	nomini	avulias	254, 284, 291
‑lii‑	‑lis		johdin	nomini	saalis		SKRK 56:10
‑liini			johdin	subst.	söpöliini	212	lienevät kaikki arkisia
‑listo			johdin	subst.	köyhälistö	181	SKRK 54:23
‑lla			pääte	nomini	talolla	81	adessiivi
‑lleˣ	‑lle		pääte	nomini	talolle	81	allatiivi
‑llikko			johdin	subst.	maallikko	182, 198	lienee ainoa tämän tyypin johdos
‑llise‑	‑llinen	‑llis‑	johdin	nomini	syyllinen	261, 276–278
‑llisuute‑	‑llisuus	‑llisuuks‑	johdin	subst.	kasvillisuus	276
-lloin			johdin	adverbi	tuolloin	397
‑lloise‑	‑lloinen	‑llois‑	johdin	nomini	sairaalloinen	261
‑lma			johdin	subst.	lahdelma	188
‑lo			johdin	subst.	kohtalo	205, 213
‑lta			pääte	nomini	talolta	81	ablatiivi
‑lta‑	‑ltaa		johdin	verbi	oivaltaa	329
‑lti(ˣ)	‑lti		johdin	adv.	laajalti	377
‑ma			pääte	nomin/v.	sanoma	121, 188. 245–246	MA‑infinitiivi (III infinitiivi); agenttipartisiippi; myös substantiiveja
‑maise‑	‑mainen	‑mais‑	johdin	adj.	satumainen	280
‑maisilla‑			pääte	verbi	sanomaisillani	120	(V infinitiivi)
‑mala			johdin	subst.	uimala	186, 258	tulkittavissa myös ‑ma + ‑la
‑mari			johdin	nomini	uimari	254	AP 229:53
‑mattoma‑	‑maton		pääte	verbi	sanomaton	122, 292	kieltopartisiippi; tulkittavissa myös ‑ma + ‑ton
mega‑			prefiksi	nomini	megatähti	172	prefiksinä arkikielinen
meta‑			prefiksi	nomini	metakieli	172
mikro‑			prefiksi	nomini	mikroaalto	172
mini‑			prefiksi	nomini	minimaissi	172
‑minki			johdin	subst.	juomingit	247
‑mise‑	‑minen	‑mis‑	pääte	subst.	puhuminen	120, 227	tulkittu osin myös infinitiiviksi
‑mma			johdin	adverbi	kuulemma	397
‑mme			pääte	nomini	talomme	95	possessiivisuffiksi
‑mme			pääte	verbi	puhumme	107	monikon 1. persoona
‑mo			johdin	subst.	keltamo	205, 258
‑mpa‑	‑mpi		johdin	adj.	isompi	300	komparatiivi
‑mukse‑	‑mus		johdin	subst.	rintamus	188, 196, 243
‑musto			johdin	subst.	älymystö		SKRK 54:49
‑n		‑en, ‑den, ‑tten, ‑ten	pääte	verbi	talon	81	genetiivi; monikossa allomorfiaa
‑n			pääte	verbi	puhun	107	yksikön 1. persoona
‑na			pääte	nomini	talona	81	essiivi
‑na			johdin	subst.	kohina	213, 240	verbivartalo lyhenee, esim. kohise‑ → kohi‑
‑naise‑	‑nainen	‑nais‑	johdin	adj.	suoranainen	282
‑ne(ˣ)	‑ne		pääte	nomini	suurine	81	komitatiivi; raja­kah­den­nus mah­dol­li­nen ad­jek­tii­veis­sa
‑ne‑			pääte	verbi	puhunet	117	potentiaali
‑ne‑	‑ta	‑t‑	johdin	verbi	huonota	348
‑nee‑	‑ne	‑neˣ, ‑net‑	johdin	subst.	väline	202
‑nee‑	‑nut	‑lee‑, ‑lut, ‑ree‑, ‑rut, ‑see, ‑sut	pääte	verbi	sanonut	122	NUT‑partisiippi
‑ni			pääte	nomini	taloni	95	possessiivisuffiksi
‑nki			johdin	subst.	kulunki	247
‑nko			johdin	subst.	tasanko	187
‑nlanta			johdin	adj.	lyhyenläntä	261	yleiskielessä aina etu­vokaa­li­nen (-nläntä)
‑nna			johdin	subst.	suurmestarinna	194	Yl. loppua myöten lainaa, mutta ISK:n mukaan ”uudismuodosteetkin ovat mahdollisia”.
‑nnaise‑	‑nnainen	‑nnais‑	johdin	nomini	leivonnainen	248
‑nne			pääte	nomini	talonne	95	possessiivisuffiksi
‑nneˣ	‑nne		johdin	adverbi	tuonne	396
‑nnekse‑	‑nnes		johdin	subst.	sadannes	782	murtoluku
-nnoin			johdin	adverbi	tuonnoin	397
‑nnokse‑	‑nnos		johdin	subst.	jäännös		SKRK 56:19
‑no			johdin	subst.	keltano	173
‑nsaˣ	‑nsa	‑Vn	pääte	nomini	talonsa	95	possessiivisuffiksi
‑nta			johdin	subst.	ryömintä	173, 237–238
‑nta‑	‑ntaa		johdin	verbi	paikantaa	237–238, 328
‑ntaise‑	‑ntainen	‑ntais‑	johdin	adj.	luontainen		AP 229:72; yleiskielessä ei kai muista sanoista
‑nte‑	‑s	‑t‑, ‑ns‑	johdin	adj.	neljäs	296	järjestysluku
‑ntee‑	‑nne	‑nneˣ, ‑nnet‑	johdin	subst.	harjanne	187
‑ntele‑	‑nnella		johdin	verbi	juoksennella	358	AP 230:20
‑nti			johdin	subst.	lyönti	236
‑nto			johdin	subst.	asunto	187, 239
‑o			johdin	subst.	neito	209, 230, 299
‑o‑	‑oa		johdin	verbi	kauhoa	366
‑oi‑	‑oida	‑oitse‑	johdin	verbi	haravoida	331	‑oitse‑variantti (esim. haravoitsen) nyk. harv.
‑oile‑	‑oilla		johdin	verbi	makoilla	357, 358, 360
‑oimpa‑	‑oin		johdin	adj.	tanakoin	300	superlatiivi
‑oise‑	‑oinen	‑ois‑	johdin	nomini	pienoinen	207, 208, 210
‑oitta‑	‑oittaa		johdin	verbi	hankaloittaa	321
‑oitu‑	oiutua		johdin	verbi	avioitua	340–342
‑oja			johdin	subst.	siivooja	251–253	tekijännimi (t. tekimennimi tms.)
‑okaise‑	‑okainen	‑okais‑	johdin	nomini	pienokainen	207, 210
‑okki			johdin	subst.	hoidokki	199, 247
‑okse‑	‑os		johdin	subst.	kerros	200, 244
‑ola			johdin	subst.	parantola	186, 258
‑ollise‑	‑ollinen	‑ollis‑	johdin	nomini	kiitollinen	276
‑okse‑	‑os		johdin	subst.	ostos	200, 244
‑on			pääte	verbi	puhukoon	118	yksikön 3. persoona (imperatiivissa)
‑ose‑	‑onen	‑os‑	johdin	subst.	lapsonen	207, 208, 210
‑ot			pääte	verbi	puhukoot	118	monikon 3. persoona (imperatiivissa)
‑pa			johdin	nomini	syöpä	297	AP 229:43. Tulkittu myös ‑va‑päätteen allomorfiksi, mutta osin erikoistunut selvästi johtimeksi.
‑pa			liite		onpa	126	sävypartikkeli
‑pi		‑vi, ‑V, ∅	pääte	verbi	puhuu	107	yksikön 3. persoona; ‑pi ja ‑vi vanhassa kielessä
‑ppo			johdin	subst.	juoppo	173, 251
‑päiten			johdin	adverbi	pilanpäiten	397	tulkittu myös yhdyssanaksi
pseudo‑			prefiksi	nomini	pseudotiede	172
‑pu‑	‑pua		johdin	verbi	juopua	346
‑ra			johdin	subst.	muhkura	213	AP 229:84, jonka mukaan myös adjektiiveja.
‑raise‑	‑rainen	‑rais‑	johdin	nomini	papparainen	207, 213, 261
‑ree‑	‑re	‑reˣ, ‑ret‑	johdin	subst.	jäntere	211
‑ri			johdin	nomini	huijari	195, 254
‑ro			johdin	subst.	paltero	213
‑s			johdin	adverbi	rannemmas	396	tulkittavissa myös sijaksi (s‑latiivi)
‑s			liite		onpas	126	sävypartikkeli
‑sa‑			johdin	nomini	pakosalla	394	vajaataivutteinen
‑se‑	‑nen	‑s‑	johdin	nomini	poikanen	207, 261–
‑seen		‑hVn, ‑Vn, ‑siin	pääte	nomini	taloon	93	illatiivi
semi‑			prefiksi	adj., adv.	semihyvä	172	prefiksinä arkik.
‑si			pääte	nomini	talosi	95	possessiivisuffiksi
‑sime‑	‑sin		johdin	subst.	kirjasin	203
‑ska			johdin	subst.	limaska	194, 210	AP 229:93
‑skele‑	‑skella		johdin	verbi	ammuskella	362, 364
‑skentele‑	‑skennella		johdin	verbi	käyskennellä	358	AP 230:28
‑ssa			pääte	nomini	talossa	81	inessiivi
‑sta			pääte	nomini	talosta	81	elatiivi
‑sta‑	‑staa		johdin	verbi	kalastaa	326
‑stele‑	‑stella		johdin	verbi	hienostella	356–358, 361
‑stiˣ	‑sti		johdin	adverbi	pahasti	373–374	tulkittu myös taivutusmuodoksi
‑sto			johdin	subst.	kalasto	180	kollektiivijohdos
‑stu‑	‑stua		johdin	verbi	hermostua	347
super‑			prefiksi	nomini	superraskas	172
supra‑			prefiksi	nomini	superjohtava	172
‑t			pääte	nomini	talot	81	monikon nominatiivi
‑t			pääte	nomini	minut	81	akkusatiivi
‑t			pääte	verbi	puhut	107	yksikön 2. persoona
‑ta		‑a	pääte	nomini	puuta	87–89	partitiivi
‑ta‑	‑taa	–	johdin	verbi	hidastaa	319
‑taˣ	‑ta	‑aˣ, ‑daˣ, ‑laˣ, ‑naˣ, ‑raˣ	pääte	verbi	nousta	120	A‑infinitiivi (I infinitiivi)
‑ta		‑da‑, ‑la‑, ‑na‑, ‑ra‑, ‑tt‑	pääte	verbi	puhutaan	110	ns. passiivi
‑tava			pääte	verbi	juotava	122, 297	passiivin VA‑partisiippi
‑tele‑	‑tella		johdin	verbi	kitsastella	356–358, 361
‑ten			johdin	adverbi	samaten	397
‑ti(ˣ)	‑ti		johdin	adverbi	ääneti	395
‑tiaise‑	‑tiainen	‑tiais‑	johdin	nomini	maatiainen		SKRK 56:4
‑tsa			johdin	subst.	vaskitsa		AP 229:98
‑tta			pääte	nomini	talotta	81	abessiivi
‑tta‑	‑ttaa		johdin	verbi	pesettää	313, 315, 316, 320
‑ttain			johdin	adverbi	vinottainen	379
‑ttaise‑	‑ttainen	‑ttais‑	johdin	adj.	vinottainen	261, 283
‑ttare‑	‑tar		johdin	subst.	ranskatar	192	feminiinijohdos
‑ttava			pääte	verbi	sanottava	122, 297	passiivin VA‑partisiippi
‑tte			pääte	verbi	puhutte	107	monikon 2. persoona
‑ttele‑	‑tella		johdin	verbi	sinutella	356–358, 361
‑tti			johdin	nomini	ahmatti	247
‑tto			johdin	subst.	pihatto	173
‑ttoma‑	‑ton		johdin	verbadj.i	varaton	292
‑ttu			pääte	verbi	sanottu	122, 297	TU‑partisiippi
‑ttu‑	‑ottua		johdin	verbi	ruohottua	347
‑tu			pääte	verbi	juotu	122, 297	TU‑partisiippi
‑tu‑	‑tua		päätje	verbi	luutua	340, 341
‑tuise‑	‑tuinen	‑tuis‑	johdin	adj.	suotuinen	261	SKRK 56:29; tulkittavissa myös ‑tu + ‑inen
‑tuksin			johdin	adverbi	kasvotuksin	384
‑tusten			johdin	adverbi	kasvotusten	384
‑tutta‑	‑tuttaa		johdin	verbi	korotuttaa	313, 315, 316, 325
‑u			johdin	subst.	harju	209, 228–229, 299
‑u‑	‑ua		johdin	verbi	kastua	340
‑uaise‑	‑uainen	‑uais‑	johdin	subst.	keltuainen	261
‑ue‑	‑ut		pääte	adj.	pehmyt	209
‑uee‑	‑ue	‑ueˣ, ‑uet‑	johdin	subst.	laivue	184	kollektiivijohdos
‑uise‑	‑uinen	‑uis‑	johdin	adj.	korkuinen	270
‑ukaise‑	‑ukainen	‑ukais‑	johdin	subst.	nuorukainen	207, 209, 210
‑ukka			johdin	subst.	puolukka	199, 209
‑ukkee‑	‑uke	‑ukeˣ, ‑uket‑	johdin	subst.	lisuke	201
‑ukki			johdin	subst.	isukki	209	lastenkieltä
‑ukse‑	‑us		johdin	subst.	alus	188, 195, 200, 232–234
‑ula			johdin	subst.	rakkula	209, 213, 258
‑ulaise‑	‑ulainen	‑ulais‑	johdin	nomini	hiirulainen	207, 209, 213, 261
‑ulee‑	‑ule	‑uleˣ, ‑ulet‑	johdin	subst.	kääryle	202
‑uli			johdin	subst.	paituli	209	AP 229:39
ultra‑			prefiksi	nomini	ultraääni	172
‑uri			johdin	verbi	apuri	195, 254
‑use‑	‑unen	‑us‑	johdin	subst.	alunen	209
‑usta			johdin	subst.	alusta	188
‑usta‑	‑ustaa		johdin	verbi	matkustaa	326
‑ustime‑	‑ustin		johdin	subst.	jalustin	203	SKRK 54:60
‑ute‑	‑us	‑uks‑	johdin	subst.	korkeus	175–178	ominaisuudennimi
‑utta‑	‑uttaa		johdin	verbi	maalauttaa	313, 315, 316, 322
‑utu‑	‑utua		johdin	verbi	kastautua	340, 343
‑uu			johdin	subst.	hakkuu	235
‑uute‑	‑uus	‑uuks‑	johdin	subst.	lapsuus	175–178	ominaisuudennimi
‑va		‑pa	pääte	verbi	puhuva	122, 297	VA‑partisiippi; vrt. ‑pa‑johtimeen
‑va			johdin	adj.	juhlava	284, 290
‑vaise‑	‑vainen	‑vais‑	johdin	nomini	huomaavainen	261, 266
‑vat			pääte	verbi	puhuvat	107	monikon 3. persoona

Edellä olevan taulukon sarakkeet ovat:

• Muoto: morfeemin muoto sellaisena kuin se tyypillisesti esiintyy. Jos kyseessä on nomini, tässä on taivutus­vartalona esiintyvä muoto aste­vaihtelun kannalta vahva-asteisena. Taulukko on aakkos­järjestyksessä tämän sarakkeen mukaan siten, että merkintä ”V, joka tarkoittaa kanta­sanan loppu­vokaalia, edeltää kirjaimia.
• Sanak.: morfeemin muoto sana­kirjojen haku­sanoissa, jos se poikkeaa taivutus­vartalosta, tai normaalissa kirjoituksessa, jos 1. sarakkeeseen on merkitty raja­kahdennus. Koskee nominien ja verbien päätteitä ja johtimia. Verbin­johdinten osalta tässä on mukana A‑infinitiivin pääte.
• Tyyppi: morfeemin laji, joka voi olla prefiksi, johdin, (taivutus)pääte tai liite.
• Allom.: morfeemin muut allomorfit kuin edellä mainitut. Mukana ei ole aste­vaihtelun vaikutusta, kuten ‑ja ∼ ‑jä.
• Sanal.: sanaluokka, johon kuuluvan sanan morfeemin lisääminen tuottaa (jos kyseessä on johdin) tai johon kuuluvaan sanaan se voidaan liittää, sana­luokkaa muuttamatta, jos kyseessä on (taivutus)pääte.
• Esim.: esimerkki sanasta, jossa morfeemi esiintyy. Sana­kirja­muodossa.
• Viittaus: Ison suomen kieliopin kohdat, joissa morfeemia erityisesti käsitellään. Usein sitä käsitellään muissakin kohdissa, mutta tässä mainitaan ensi sijassa muoto‑opilliset kohdat.
• Huom.: huomautuksia, kuten morfeemin merkitystä ja käyttöä lyhyesti kuvaava maininta. Lyhenne SKRK tarkoittaa teosta Suomen kielen rakenne ja kehitys, 4. painos, 1979), ja sen jäljessä olevat numerot ovat viittaus pykälään ja pykälän­sisäiseen kohtaan, jossa morfeemia käsitellään. Vastaavasti AP on viittaus Aarni Penttilän Suomen kieli­oppiin (1957). SES tarkoittaa Suomen etymo­logista sana­kirjaa.

Jos morfeemin lopussa on yläindeksi‑x ˣ (U+02E3), se tarkoittaa raja­kahdennusta (jota ei merkitä normaalissa kirjoituksessa). Tyhjän joukon symboli ∅ (U+2205) tarkoittaa nolla­morfeemia eli sitä, että morfeemia ei edusta mikään sanan kirjoitus‑ eikä äänneasussa, mutta morfeemin voidaan kuitenkin tulkita olevan läsnä.

Rajauksia
Tässä esityksessä on rajoituttu suomen nykyiseen yleis­kieleen suunnilleen sellaisena kuin Iso suomen kieli­oppi (ISK) ja Kieli­toimiston sana­kirja sen kuvaavat. Mukana on kuitenkin muutamia johtimia, joilla muodostetut sanat ovat sana­kirjassa arkisiksi tai murteellisiksi merkittyjä. Ulkopuolelle on jätetty johtimet, joita esiintyy vain eris­nimissä tai murteissa, esimerkiksi ‑nka. (Tosin karanka esiintyy yleis­kielen sanana Nyky­suomen sana­kirjassa.)

Tässä tulkitaan johdoksiksi vain sellaiset sanat, joiden kanta­sana esiintyy nykyisessä yleis­kielessä ja jotka suomen­puhuja siksi voi hahmottaa johdoksiksi. Tähän ei välttämättä sisälly, että kanta­sanan ja johdoksen merkitysten suhde on ilmeinen ja selvä. Esimerkiksi sanojen koira ja koiras (: koiraan) suhde on erikoinen.

Tarkennuksia ja tulkintoja:
”Ainut­kertaiset johtimet”: Jotkin sanat liittyvät ilmeisellä tavalla johonkin lyhyempään sanaan, mutta sisältävät loppu­aineksen, jota ei sellaisenaan esiinny muissa sanoissa. Esimerkiksi sana päähine hahmottuu sanaan pää perustuvaksi, joten voisi sanoa, että ‑hine on johdin, mutta mikään muu sana ei jäsentyne samalla tavoin. Tässä on kuitenkin suhtauduttu pidättyväisesti tällaisten mukaan ottamiseen. Mukaan on kuitenkin otettu muun muassa maallikko, koska saman johtimen voisi tulkita olevan sanassa päällikkö, vaikka sen voi selittää myös sanasta päällä johdetuksi.

Muutoin johtimen produktiivisuuden asteella ei tässä ole merkitystä. Mukana on hyvinkin produktiivisten johtimien (ks. Suomen kielen produktiivisia johtimia) kuten ‑sti lisäksi paljon sellaisia, jotka voivat liittyä vain suppeaan sanojen ryhmään (esim. ‑nko) ja myös sellaisia, joilla ei enää lainkaan muodosteta uusia sanoja eikä ehkä ole pitkiin aikoihin muodostettu (esim. ‑intimä).

Tässä tulkitaan johtamisen käsitettä melko ahtaasti: johtamisessa kantasanaan lisätään jokin aines, ja tähän voi sisältyä yksin­kertainen muutos kanta­sanassa, lähinnä loppu­vokaalin kato (joskus muukin järjestelmällinen loppu­aineksen kato, kuten kohisee-tyyppisten verbien kohina‑tyyppiset johdokset, joista siis ‑se‑aines puuttuu). Sen sijaan esimerkiksi sanan voimakasta muuttamista, jossa suurikin osa saattaa jäädä pois, kuten sanan telkkari muodostamista sanasta televisio, ei tässä pidetä johtamisena, vaikka ‑ari kyllä on johdin muissa yhteyksissä (vrt. esim. ISK § 214–220).

Ahtaaseen tulkintaan sisältyy, että sanojen loppu­vokaalin vaihtelua ei tulkita johtamiseksi silloin, kun mitään vartaloa ei voida päätellä alku­peräiseksi. Esimerkiksi Aarni Penttilän Suomen kieli­oppi (1957) esittää johtimien luettelossa ensimmäisenä nominin­johtimen ‑a, vieläpä ”niukasti produktiivisena”. Esimerkit ovat kuitenkin sen­tapaisia kuin ”kopsa (vrt. kopse)”, jossa johto­suhteen olettaisi olevan pikemminkin päin­vastainen. Kyse lienee kuitenkin siitä, että deskriptiiviseen sanan­alkuun saatetaan lisätä eri vokaaleja tai muita aineksia. Jos tulkittaisiin, että näin syntyy johdoksia, olisi kai kantasanaksi oletettava kyseinen deskriptiivinen aines, vaikka se ei sellaisenaan esiinny kielessä kuin ehkä inter­jektiona.

Yleensä komparatiivin muodostus kuvataan niin, että kanta­sanan loppu‑a muuttuu tietyissä tapauksissa e:ksi, esimerkiksi paha – pahempi. Tässä kuitenkin asia kuvataan niin, että komparatiivilla on vaihto­ehtoiset päätteet niin, että esimerkki­tapauksessa e kuuluu johtimeen (ja kanta­sanan loppu­vokaali jää pois, kuten yleensäkin vokaalilla alkavan päätteen edellä).
Johdoksen ja yhdyssanan ero voi olla tulkinnan­varainen. Sellaiset sanat kuin lyhyen­lainen tulkitaan tässä yhdys­sanoiksi (jälkiosana lajinen‑sanan muunnelma lainen, joka esiintyy myös erillisenä sanana). Vastaavasti esimerkiksi suuren­moinen tulkitaan yhdyssanaksi. Sen sijaan läntä‑loppuiset sanat tulkitaan johdoksiksi, koska läntä ei esiinny erillisenä sanana (ja lienee syntynyt kahden johtimen yhdistelmästä).

Morfeemi on saattanut syntyä kahden tai useamman morfeemin yhdistelmänä. Esimerkiksi sanan sanomaisillani osa maisilla tulkitaan tässä yhdeksi morfeemiksi, koska sen osilla ei ole omia merkityksiään, vaikka sen voi tulkita muodostuneen aineksista ma, i, nen (allomorfina tässä s), i ja lla, jotka esiintyvät muissa yhteyksissä morfeemeina, joilla on omat merkityksensä. Vastaavasti sellaiset sanat kuin nopeammin ovat muodoltaan komparatiivin monikon instruktiiveja (nopea + ‑mpa‑ + in), joten ne voidaan luokitella nominin muodoiksi eikä adverbeiksi.

Toisaalta esimerkiksi ‑vinään‑loppuiset sanat tulkitaan tässä niin, että verbin vartaloa seuraavat morfeemit ‑va‑, ‑i‑, ‑na ja possessiivi­suffiksi. Vaikka yhdistelmän merkitys on erikoistunut, sen osille voidaan hahmottaa omat merkityksensä kokonaisuudessa. Toisinkin voisi hahmottaa, jolloin ‑vinä‑ tulkittaisiin omaksi morfeemikseen tässä yhteydessä (vaikka se selvästi koostuu kolmesta morfeemista esimerkiksi ilmauksissa työtä tekevinä).

Päätteissä esiintyvä vaihtelu,kuten illatiivin eri päätteet (esim. talo|on, maa|han, venee|seen), tulkitaan allomorfiaksi eikä eri morfeemeiksi, samoin A‑infinitiivin eri päätteet (esim. sano‑a, maa‑ta, voi‑da, tul‑la. Esimerkiksi verbin­muodon kerrottiin morfeemi­rakenteeksi tulkitaan ISK:n mukaisesti kerto‑ + ‑ta (allo­morfina ‑tt‑) + ‑i‑ (menneen ajan tunnus) + ‑Vn (persoona­pääte).

Johtimissa esiintyvä vaihtelu sen sijaan tulkitaan niin, että johdoksen taivutus­muo­dois­sa vaihtelu on allomorfista (esimerkiksi poika‑nen, poika‑se‑t, poika‑s‑ta), mutta muu­ten on kyse eri johtimista. Esimerkiksi sellaiset tapaukset kuin poikanen – aurin­koi­nen voitaisiin kuvata niin, että kyse on yhdestä johtimesta -(i)nen, jossa i:n mukana olo riippuu kanta­sanan tavu­luvusta. Näin on menetelty ISK:ssa. Tässä esityksessä kuitenkin kuvataan kaksi eri johdinta ‑nen ja ‑inen.

Johtimilla on muutenkin rajoituksia sen suhteen, millaisiin kanta­sanoihin ne voivat liittyä, ja kyse on kahdesta muodoltaan selvästi eri johtimesta. Ne voivat liittyä myös samaan kanta­sanaan, jolloin merkityksessä on eroa: kukkanen – kukkainen.
Usein kanta­sanan ja johtimen rajalla oleva vaihtelu voidaan tulkita kanta­sanan allo­morfiaksi johtimen pysyessä samana. Esimerkiksi kanta­sanan pitkän loppu­vokaalin lyheneminen, kuten vapaa – vapauttaa on säännöllinen ilmiö, ja varsin usein myös kanta­sanan loppu­vokaali katoaa, kuten leveä – leveys. Tässä sen sijaan tulkitaan, että jos kanta­sanan loppu­vokaali korvautuu toisella tai kanta­sanan perään tulee vokaali, kyseessä on tilanne, jossa mukaan tuleva vokaali kuuluu johtimeen. ISK kuvaa (§ 360) esimerkiksi ‑ile‑johtimen (sana­kirja­muodossa ‑illa) tässä asussa, mutta lisää: ”Joissain tapauksissa johtimeen kuuluvaksi voi hahmottua myös i:tä edeltävä vokaali, esim. irv-ail-la, uin-ail-la, vits-ail-la, mak-oil-la.” Tässä esityksessä tulkitaan, että ‑aile‑ ja ‑oile ovat erillisiä johtimia.

Toisaalta tässä pidetään yhtenä morfeemina sellaista johdinta, jonka muoto vaihtelee regressiivisen assimilaation takia, esimerkiksi NUT-partisiipissa, kuten puhunut, mutta purrut (jossa taivutus­vartalon pure‑ loppu­vokaali katoaa ja yhdistelmä rn assimiloituu rr:ksi).

Johtimen merkitys (johdoksen merkityksen suhde kanta­sanan merkitykseen) voi vaihdella suuresti, mutta tässä ei jaeta johtimen eri merkityksiä eri morfeemeiksi. Kuitenkin erotetaan erityyppiset morfeemit toisistaan, kuten verbin­taivutukseen kuuluva ‑va‑pääte (esim. puhuva) sanojen johtamiseen käytettävästä ‑va‑johtimesta (esim. sanassa hintava). Tätä voisi kyllä arvostella sillä perusteella, että verbien partisiipit ja ehkä infinitiivitkin voisi olla parempi luokitella johdoksiksi eikä taivutus­muodoiksi.

Prefiksejä on suomessa vähän, ja tässä käsitettä on vielä jonkin verran rajattu ISK:n mukaisesta. ISK:n mukaan (§ 172) ei‑ on prefiksi. Tässä tulkitaan, että se on verbin­muoto, joten esimerkiksi sana ei-kaupallinen on yhdys­sana. Tämän tulkinnan mukaan suomen kielen ainoa omaperäinen prefiksi on epä‑.

ISK kuvaa useita vieras­peräisiä prefiksejä. Yleensä ne ovat ensin lainautuneet osana vierasta sanaa, esimerkiksi antiteesi, jota voidaan pitää leksikaalisena morfeemina. Kun sellaisen sanan alkuosaa ruvetaan käyttämään uusien sanojen muodostamiseen suomessa, esimerkiksi antisankari ja antihiukkanen, voidaan sanoa, että kieleen on tullut uusi prefiksi, ja tällöin myös kokonaisina lainautuneet sanat saatetaan ruveta tulkitsemaan prefiksin sisältäviksi. Tässä esityksessä mainitunlaisia prefiksejä on otettu mukaan sikäli kuin prefiksi­käyttö on tavallista eikä pelkkää sanoilla leikittelyä.
On paljon sanoja, joissa on samantapainen loppu, mutta jotka eivät ehkä ole millään helpolla tavalla tunnistettavissa johdoksiksi. Esimerkiksi apea, makea, rapea ja uhkea voivat tuntua johdoksilta, mutta mitkä olisivat kanta­sanat? Kun kuitenkin vaikkapa uhkea on uskottavasti selitettävissä sanan uhka johdokseksi, voidaan todeta, että kielessä on johdinmorfeemi ‑ea, vaikka tietenkään kaikki ‑ea‑loppuiset sanat eivät sisällä sitä, vaan ovat muun­laista alku­perää tai kanta­sana ei enää ole tunnistettavissa tai on hävinnyt kielestä.

Niin sanotut vajaasti taipuvat sanat (ISK § 60) ovat pääosin vajaataivutteisia nomineja, jotka on perustelluinta käsitellä leksikaalisen morfeemin muotoina. Esimerkiksi vaikka sana ulko ei tässä muodossa esiinny itsenäisenä, sen muodot kuten ulkoa ja ulkona esiintyvät. Sitä siis ei pidä käsittää sidonnaiseksi morfeemiksi, joka esimerkiksi sanassa ulkotila olisi prefiksinä, vaan perus­sanaksi, joka voi esiintyä yhdys­sanan alkuosana sekä taivutus­muodoissa ja johdosten kanta­sanana.

Sellaiset sanaryhmät kuin eksyksissä, eksyksistä, eksyksiin kuvataan yleensä adverbeiksi, vaikka todetaankin niillä olevan eri sijamuotoja. Tämän mukaisesti ISK kuvaa johdoksina, joissa johtimina ovat ‑ksissa, ‑ksista ja ‑ksiin. Tässä esityksessä tulkitaan, että kyseessä ovat vajaa­taivutteiset nominit (monikon paikallis­sijoissa), joiden kanta­sana on eksykse‑ (teoreettinen nominatiivi: eksys), joka puolestaan sisältää verbi­vartalon eksy‑ ja johtimen ‑kse‑, joka voidaan samastaa sen johtimen kanssa, jolla esimerkiksi aidas : aidakset on muodostettu.

Sama koskee sentapaisia ryhmiä kuin piilosilla ja piilosille. ISK kyllä sanoo (§ 394): ”Taivutus­muotoisesta asustaan huolimatta sillA‑adverbit eivät ole (i)nen-johdosten muotoja (*juttunen, *hippanen), vaan johdin­aines, i ja ulko­paikallis­sijan tunnus ovat kiteytyneet yhtenäiseksi adverbin­päätteeksi.” Kuitenkin sija­päätteillä ‑lla ja ‑lle (ja ‑lta) on selvä merkitys, saman­lainen kuin yleensäkin paikallis­sijojen päätteillä; ne voidaan siis tunnistaa morfeemeiksi. (Sen sijaan ‑si-osan voisi selittää olevan morfeemi eikä kahden morfeemin yhdistelmä.)

Vierasperäiset sananloput kuten ‑ismi ja ‑logia voivat hahmottua merkityksen omaaviksi sanan­osiksi eli morfeemeiksi etenkin, jos niitä esiintyy monissa sanoissa. Edellä mainitun tulkinnan mukaan morfeemista on kuitenkin kyse vasta, kun sanan alkuosa esiintyy suomessa itsenäisenä eikä sanaa kokonaisuudessaan voi pitää vieraasta kielestä lainattuna Täten ei ainakaan toistaiseksi voida pitää sanan­loppua ‑ismi morfeemina, mutta sanan­loppua ‑isti kyllä: sana huilisti on sanan huilu johdos. Jos otettaisiin mukaan puhekieliset

ISK kuvaa johdosten lisäksi ”sananmuodostusmalleja” (esim. § 213), joissa on usein kyse sanoista, joille ei ole ainakaan selvää kanta­sanaa. Esimerkiksi ura‑loppuisia sanoja on useita ja ne näyttävät johdoksilta, mutta niistä osa selittyy ra‑johdoksiksi, joissa u kuuluu kanta­sanaan, ja muut vaikuttavat kanta­sanattomilta. Siksi tässä on tulkittu, että esi­mer­kik­si ‑ura-johdinta ei ole.

Sanoissa meidät, teidät ja heidät voisi tulkita olevan pääte­morfeemi ‑dät. Tässä nou­da­te­taan kuitenkin tavallisempaa tulkintaa, jonka mukaan päätettä on vain ‑t ja muu on kanta­sanan vaihtelua.
Sellaiset sananmuodot kuin venettä voidaan jäsentää kahdella tavalla (ISK § 59), Tässä tulkitaan, että ensimmäinen t kuuluu sanan vartaloon.

---

Teksti: Jukka Korpela
https://jkorpela.fi/morf.html