Nykysuomen sanakirja antaa motille useita merkityksiä, joista ensimmäinen liittyy pahkuraan, pattiin, paksunnokseen. Sotilasterminä motti taas on vihollisen joka puolelta saartama sotaväen osasto. ”Saarrettu rykmentti paloiteltiin pienempiin motteihin, jotka tuhottiin.”  Toisessa merkitysryhmässä motti on kansankielinen sana mukille. Motti tarkoittaa myös kuutiometrillistä halkoja.  Kolmanteen ryhmään kuuluu arkityylinen motti, joka tarkoittaa moottorivaunua.  (NSS)

Motti ei kuulu vanhan kirjasuomen sanastoon (VKSK). Sen ensimmäinen sanakirjaesiintymä on Lönnrotin sanakirjassa, jossa selitteenä on mötti eli pahkura, patti. Myöhemmin toimitetussa Lönnrotin sanakirjan Lisäwihkossa selitteitä on lisää.

”Motti
2) vresighet, ledsnad, dåligt lynne (mötti)
2); ämmä on motillansa 1. moteissaan, på dåligt humör, ledsen
3) motti liiwiin ja liiwi kiinni
4) mått (svenska); piipun motti, ställe for tobaksolja i piphufvudet.” (LSLV, 1883)

Motilla on siis paitsi ollut kansankielistä käyttöä, myös ainakin yksi laina-alkuperä, ruotsin kielen mått, joka taas on muodostettu sanasta mäta, mitata. Näiden ruotsinkielisten sanojen alkuperä on latinassa, modus, tai kreikan μέτρον. Metri kuuluu samaan sanueeseen.

Suomen kielen sana mitta on mahdollisesti samaa alkuperää. Metri, mitta, mitata ja motti olisivat näin ollen siis sanoina toisilleen sukua. (SAOB, SSA).

Sotilastermi motin on ehdotettu olevan ennemminkin jo olemassa olevan sanan laajennettu merkitys kuin kokonaan uusi sana. Myös etymologista yhteyttä pahkuraan on esitetty. (NES)

Aikalaistekstit kuitenkin tukevat ajatusta, että motti-sanan alkuperä liittyisi nimenomaan mittaan.

”Kannaksen, tai oikeammin koko Karjalan metsät ovat Joutuneet olemaan niin talvi- kuin kesäsodassamme sellaisina „mottimetsinä”, joissa on tehty ja tuhottu satoja motteja. Nämä motit, joita edellä tarkoitin, ovat r*ssistä muodostettuja ja siis tavallaan sotamotteja, mutta nyt aion piirrellä myös kannakselaisten metsien toisenlaisistakin moteista. Nimittäin halkomoteista,  halkokuutiometreistä, joita myös on ainakin viime aikoina alkanut ilmestyä sinne tänne Kannaksen metsiin.” (Karjala 17.12.1941)

”Myöskin täällä Karjalan kuuluilla mottimailla kilkkaa ja kalkkaa aamusta ehtooseen niin pyhänä kuin aikanakin motti-Mattien ja -Maijojen kirveet. Näitä metsiä on motitettu jo monta kertaa tätä ennenkin, esim. talvisodan aikana vuosina 1939—40 motitettiin täällä ”urakkatöinä” r*ssiä isoihin motteihin, samoin toista vuotta sitten, ja nyt motitetaan taas samoja saloja, joskin nyt pistetään motteihin vain puita.” (Karjala 8.11.1942)

Teksti: Miikka Jaala